RETKEILYÄ PYÖRÄILLEN

Pyöräilyretki tarjoaa hienoja elämyksiä. Maisemat vaihtuvat, voin liikkua kiireettömästi omaan tahtiini. Nautiskelen luonnosta, sen tuoksut ja äänet ovat ulottuvillani. Hiljaisilla sivuteillä koen parhaiten luonnon rauhaa. Pidän välillä taukoa, haukkaan evästä laavulla, kodalla, maitolavalla, rannalla tai muuten luonnossa kuunnellen, kun luonto kertoo itsestäni. Monien pikku järvien hiljaisuudessa voin pulahtaa veteen ja lepuuttaa väsyneitä jäseniä luontoäidin sylissä. Raikkaana ja levänneenä matka jatkuu kohti uusia seikkailuja. Vastatuuli tekee vahvaksi ja viisaaksi sillä hyvyyden ja kauneuden arvot siirtyvät hiljalleen arkeeni.

Otteita Erno Paasilinnan Pyöräilyn ylistyksestä vuodelta 1994
PYÖRÄILYN YLISTYS
Pyöräilen, että pystyisin hengittämään, elämään, tuntemaan itseni vapaaksi ja itsenäiseksi. Pyöräilyssä yhdistyy liikunnan ja vapauden riemuun reittien ja ajankäytön suvereeni vapaus.
Pyöräilijänä olen oman maailmani keskus, ruhtinas ratsuni selässä, kaikkialle johtaville teillä.
Yksilöllisyyden ja riippumattomuuden kokemus on pyöräilyn vapauttavin elämys.
Minun tarvitsee vain astua ulos, heittää toinen koipi tangon yli ja huristaa johonkin suuntaan, minne tahansa, valita reitti päivän tunnelmien, sään ja mielihalun mukaan.

Voin ajella vaikka toiseen kaupunkiin ja palailla takaisin koska lystää, jälleen yhtä seikkailumatkaa rikkaampana. Voin haukata välipalaa pyöräilylaukusta, pitää taukoa, kuluttaa aikaa vapaasti,. Katsella ja tuumailla elämän kulkua, kaikkia näkymiä ja vaihtuvia kohteita.

Voin ajaa tunnin tai kaksi, puoli päivää tai kolme päivää ja olen monesti ajanutkin.
Kuinka hyvin onkaan pyöräilijän laita! Raikkaana kuin vastasyntynyt hän vielä ukkoikäisenäkin ajelee pyörällään.

Pyöräilijä liikkuu maiseman muotojen, nousujen ja laskujen säiden ja tuulten mukaan. Pitkillä matkoilla hän tavoittaa koko ympäröivän maiseman kaikki piirteet samalla kertaa, sen äänet ja tuoksut, varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan saakka.
Kahta samanlaista päivää, hetkiä tai maisemaa ei koskaan tapaa. Ei samoja maiseman muotoja ei värejä, ei ääniä eikä tuoksuja. Ne vaihtuvat lakkaamatta, ne ovat aina yhtä uusia, yllättäviä ja vaikuttavia.

Erilaista on ajaa varhaisina aamuhetkinä, kun luonto on vasta heräämässä, erilaista on ajaa myöhään illalla luonnon jo painuessa yön lepoon. Ajaessaan pyöräilijä näkee, kuulee haistaa ja kokee kaiken. Hän miettii, vertailee, ymmärtää ja hyväksyy itsensä ja maailman.

Joka matkalla hän voimistuu ja kasvaa henkisesti, aina oman suuruutensa huipuille asti.
"Kun päivänhehku viilenee iltaan, yölintu kedolla sirkuttaa. On kulkijan kevyt jatkaa, vielä on monta tutkimatonta matkaa."

Anna palautetta sivusta!